Pippurisuihku – Fiat Bravo Sport

Uuden maahantuojan hoteissa oleva Fiat tykittää tahdilla, jollaista ei hetkeen ole meillä nähty. Kesän tarjouskorista löytyi malliston yläpäätä edustava Bravo Sport, joka ei mainittavammin jättänyt toivomisen varaa missään suhteessa.

Fiatin Bravo on torinolaistehtaan vastaus Euroopan myydyimpään autoluokkaan, Golf-kokoluokan markkinoille. Haaste ei ole helppo: kotimaassaan Fiatin myynti keskittyy valtaosin pieniin kaupunkiautoihin, ja Keski-Euroopan markkinoilla puolestaan helposti jyräävät kotimaiset merkit. Yrityksen puutteesta Fiatin väkeä ei voi kuitenkaan syyttää.

Suomessa Fiatin maahantuonti siirtyi jokin aika sitten Autokeskuksen tytäryhtiölle Auto-Fennicalle. Taustat lienevät monenkirjavat, mutta ainakin edellisen maahantuojan selvitystilaan joutuminen ja samaan aikaan tapahtunut Chryslerin joutuminen Fiatin syliin olivat oivallisia syitä vaihtaa maahantuontia. Peliliike selvästi terästi merkin markkinointia täällä – ja siitä Bravo on oivallinen osoitus.

Ei lisättävää

Viisiovinen Bravo on saatavana usealla eri moottorivaihtoehdolla, mutta autoilusta enemmän nauttivia tietysti kiinnostaa malliston yläpään versiot. Ylhäältä lähdettäessä tarjolla on melkein epämuodikkaan kokoinen, kaksilitrainen ja 165-hevosvoimainen turbopannu. Tulevaisuuden autoilun kulurakenteita pohtiva kiinnostunee enemmän 1,4-litraisesta T-Jet-turbokoneesta, varsinkin kun pikkulohkostakin piinataan 150 hevosvoiman tehot. Tuning.fi:n toimituskunnan alkukesää pippuroitiinkin juuri tämän moottorin ympärille rakennellulla kampanjamallilla.

Maahantuoja tilasi kesän aikana kaupattavaksi erikoiserän Bravo Sportia: muutenkin sopivan nykyaikaisen varustelun päälle tehtaalta tilattiin kaikki ”packit” mitä tarjolla on. Sportin hankkinutta hemmotellaan vakuuttavalla setillä: kaksialueisen täysautomaatti-ilmastoinnin ohella pyyhkijöiden sadetunnistimella, peruutustutkalla, vakionopeussäätimellä ja takasähköikkunoilla. Tämän lisäksi varustelutasoon kuuluu oletusarvoisesti ja ilman kampanjaakin muun muassa Bluetooth HF, monipuolinen soitinsysteemi, kääntymistoiminnolla varustetut etusumuvalot, ohjaamon nahkavarustelu sekä 17” aluvanteet. Äkkiseltään on vaikea keksiä mitä muuta autosta voisi vaatia – varsinkin kun kampanjahinta on alle 23 000 euroa.

Voimaa on

Pienet, ahdetut koneet eivät ole enää harvinaista herkkua. Fiatin versio tarjoaa 150 hevosvoiman ohella vääntöä 230 Nm, joista viimeiset 24 yliahtoasennossa, kunhan kojelaudan Sport-namiska on painettu pohjaan. Huippuja pitäisi löytyä 212 km/h ja satasen nopeus saavuttaa 8,2 sekunnissa. T-Jet konetta ei ole kehuttu maailman taloudellisimmaksi lajissaan, mutta toisaalta voima ei tule ilmaiseksi: ajamisessa on kunnon vanhan liiton turboauton tuntua, sillä ahdoille ei mennä huomaamatta, vaan selvän eteenpäin vievän työnnön tahdittamana. Voimakkaissa kiihdytyksissä, ja varsinkin vähääkään uraisemmissa rampeissa etupää tempoilee hieman puolelta toisella, mutta muuten Bravon ajettavuus on varsin hyvällä tasolla, voisi sanoa jopa GTI-luokan puolella. Alusta on napakka ja jousitus sopivan progressiivinen, eivätkä routaheitot pamauta autoa oikeastaan mitenkään. Bravo vain imaisee ”hieman” sallittua reilummassakin vauhdissa töyssyt eleettömästi – ihan heikolla alustaosaamisella tähän ei pystytä.

Mitä jäi käteen?

Bravo Sportin varustelu on varsinkin kampanja-autoissa aivan ylivoimainen. Sisustus on sporttihenkinen, penkit verhoiltu mikrokuidulla ja verkkokankaalla, ja vaihdekepin nuppia ja käsijarrukahvaa myöten tikkaukset on hoidettu värilangalla. T-Jet on hauska ja kipakka pikkupata, joka lennättää Bravoa todella mukavasti. Fiat kärsii – ehkä aiheettomasti – huonosta laatumielikuvasta, ja sitä myöden heikosta jälleenmyyntiarvosta. Merkin kerran ostaneiden joukosta löytyy kuitenkin paljon tyytyväisiä käyttäjiä. Sekin kertonee jostain?

Teksti ja kuvat Arttu Toivonen